Miimikko in memoriam

Adam Darius kuoli 87-vuotiaana joulun alla Helsingissä. Arvostettu englantilainen sanomalehti The Times kirjoitti hänestä ja hänen urastaan puolen sivun mittaisen nekrologin. Monikaan Suomessa ei kuitenkaan ole koskaan kuullut hänestä.

Adam oli maailmankuulu miimikko, yksi kaikkien aikojen parhaista. Eittämättä Yhdysvaltojen arvostetuin, vaikka jättikin kotimaansa jo varhain.

Mimiikka ei ole massojen viihdettä ja edellyttää omistautuvalta taiteilijalta valmiutta kiertelevään elämään. Kuvaavaa on, että Adam esiintyi elämänsä aikana 88 maassa, joukossa eksoottisiakin Afrikan ja Aasian maita. Viimeiseksi jäänyt esitys nähtiin Kosovossa vuonna 2016.

Taiteilija oli hyvin ennakkoluuloton, ja eräs hänen missionsa oli ihmisten ja kansojen paremman yhteisymmärryksen saavuttaminen näyttämötaiteen avulla. Tässä hän varmasti teki sen, mitä yksi ihminen tehdä voi.

Adamin omat persoonallisuudenpiirteet tukivat samaa tavoitetta. Hän oli aina erityisellä tavalla läsnä oleva, ei vain näyttämöllä vaan myös siviilissä. Ihmisille, jotka hänet tapasivat, jäi hänestä voimakas, positiivinen muistijälki. Hän hakeutui mielellään puheisiin tuntemattomienkin kanssa. Miimikolla oli myös sana hallussa: hän kirjoitti 19 kirjaa.

Mimiikka on vaativa taiteenlaji, ja yleisökin on usein vaativaa. Esiintyessään Adam vangitsi yleisönsä sataprosenttisesti. Kehonkieli todellakin puhutteli. Taiteilijan instrumenttina toimi hänen fyysinen olemuksensa, erityisesti maagiset kädet. Adam oli hyvin suosittu myös Neuvostoliitossa: 27 aplodeerausta loppukiitoksiin Moskovan Bolšoi-teatterissa on legendaarinen lukema.

Adam myös teki koreografioita, ohjasi ja opetti. Hänen oppilaisiinsa kuuluivat mm. laulaja Kate Bush, näyttelijät Kate Beckinsale, Jennifer Beals ja Warren Mitchell. Hän teki yhteistyötä myös muiden artistien kanssa kuten Jacques Brelin ja Plácido Domingon, jolle hän ohjasi neljä oopperaa. Adamin omiin tukijoihin kuului eräässä vaiheessa myös rockyhtye Jethro Tullin keulahahmo Ian Anderson.

Adam piti Pohjoismaista ja muutti opettamista varten perustamansa Mime Centerin Lontoosta ensin Tukholmaan sitten Helsinkiin. Viimeiset 23 vuottaan hän asui Helsingissä ja Espoossa. Hänen kotinsa Runeberginkadulla oli taideteos. Harjoitusstudio tietenkin, mutta ne esineet! Seinillä muun muassa runsaasti eri puolilta maailmaa tuotuja naamioita. Kodin muukin arvokas esineistö kertoi vahvasta estetiikan tajusta.

En nähnyt Adamia maailman suurilla estradeilla, mutta olen nähnyt hänen harjoittelevan vanhoilla päivillään, ja uskomaton hän olikin. Hampaitten pesun yhteydessäkin tämä nuoresta balettitanssijasta miimikoksi kehittynyt taiteilija teki koko ajan plieetä. Hänen kollegansa Kazimir Kolesnik on kertonut, miten Adam pitkillä lennoilla varasti kanssamatkustajien jakamattoman huomion venytellessään ja voimistellessaan omalla tavallaan koneen käytävällä.

Adamilla oli tapana sanoa kanssanäyttelijälleen aina ennen näyttämölle menoa: “Have a good time!”

Omien esitystensä suunnittelijana ja ohjaajana Adam oli mestari löytämään esitykseen kuin esitykseen vaikuttavan lopetuksen. Niin tapahtui myös hänen siunaustilaisuudessaan, jonka hän – tottakai – oli ohjannut toivomakseen. Mestari poistui viimeisen kerran näyttämöltä tyylilleen uskollisena.

Have a good time! No curtain calls.

Raimo Siltanen

tammikuu 2018