Rauhalliseen menoon: Menorca
Baleaarien saaristoon kuuluva Menorca on sitä suuremman ja tunnetumman Mallorcan pikkusisko. Sillä on kuitenkin kävijälle paljon annettavaa. Vaikka matkailijamäärät ovatkin lisääntyneet, Menorca on edelleen hyvin rauhallinen ja maalainen. Nämä ominaisuudet sitten vetävätkin puoleensa matkailijoita – pariskuntia tai lapsiperheitä – jotka eivät kaipaa ylimääräistä hälinää.
Menorcalle ei tehdä Suomesta valmismatkoja. Omatoimimatkailija löytää tiensä saarelle parhaiten Barcelonan kautta. Lentokenttä on saaren itäosassa, lähellä saaren pääkaupunkia Mahónia.
Pieni on kaunista
Menorcalle kertyy mittaa itä-länsisuunnassa vajaat 50 km. Asukkaita on noin 85.000. Mallorcaan ja Ibizaan verrattuna Menorca on tasaisempi. Sen korkein huippu Monte Toro on vain 357 m. Saari on Baleaareista sateisin, mutta aurinkoisia päiviä on silti vuodessa yli 300. Maisemalle on tunnusomaista runsaat kiviaidat. Menorca on ollut vuodesta 1993 UNESCON suojelualue, josta saarelaiset ovat syystäkin hyvin ylpeitä.
Saaresta ei nähtävissä olevassa tulevaisuudessa tule massaturismin kohdetta. 1960-luvulla alkaneeseen Espanjaan suuntautuneeseen massaturismi-buumiinkaan menorcalaiset eivät lähteneet täysin rinnoin mukaan. Se ei tehnyt samoja virheitä kuin Mallorca ja Ibiza, jotka ovat olleet pitkään turismin keskiössä joutuen luopumaan osasta omaleimaisuuttaan.
Saarella on vain yksi 9-reikäinen golf-kenttä, huvipuistot, ostoskeskukset ja isot diskoteekit puuttuvat. Kovin merkittäviä nähtävyyksiäkään ei ole. Täällä kiire unohtuu. Elämä etenee omalla painollaan, ja matkailijatkin ovat hieman rauhallisempaa väkeä. Suurimmat kaupungitkin Mahón ja Ciutadella ovat säilyttäneet leppoisan ilmapiirinsä ja ystävällisen ilmeensä.
Saari on keväällä kauniin vihreä, mutta kesähelteiden tultua maa ja kasvillisuus kuivuvat. Saaren pohjoisosa on melko karua, mutta eteläosa viljellympi. Muuttolinnut pysähtyvät täällä muuttomatkoillaan. Saaren koillisosassa oleva kosteikkoalue S'Albufera d'es Grau onkin lintujen tarkkailijoiden suosima kohde.
Asukkaat puhuvat katalaania, mutta ovat kaksikielisiä ja osaavat myös espanjaa. Turistien kanssa asioivat osaavat myös englantia. Yli puolet asukkaista saa elantonsa turismista.
Löydä oma rantasi!
Saarella on paljon loma-asuntoja, eikä turismi perustu suuriin hotelleihin. Kesäaikaan kaikki uima-altaat ovat kovassa käytössä. Rannat ovat enimmäkseen kallioisia ja hyvin rosoisia, mutta siellä täällä on lahdenpohjukoita, joissa on hienoja hiekkarantoja. Tällaisia saarelta löytyy noin 50. Näiden, joskus vaikeapääsyisten rantojen ”bongaaminen” kuuluukin saareen tutustumisrutiiniin. Jotkut tekevät sen autolla, jotkut moottoripyörällä tai maastopyörällä. Kiinteämmin saarelle integroituneet ja paikalliset tulevat veneellä.
Suurin osa hiekkarannoista on saaren eteläosassa, kuten esimerkiksi Cala en Turqueta ja Cala Santa Galdana. Menorcan pisin hiekkaranta on neljän kilometrin pituinen Son Bou. Matkailuinfosta saa tiedot eri rantojen palvelutasosta, mikä yleisesti ottaen on hyvällä tasolla. Muutenkin luonto on puhdasta ja paikat siistejä.
Sekä Ciutadella että Mahón ovat syntyneet pitkän lahdenpohjukan päähän, mikä on tarjonnut kummallekin kaupungille oivallisen luonnonsataman. Mahón sijaitsee 5 kilometrin pituisen lahden pohjukassa, jota pidetään yhtenä Välimeren parhaista luonnonsatamista. Tällaisia pitkiä, lahtia Menorcalla on paljon, ja niissä Välimeri näyttäytyy kauniin sinivihreänä. Paikallisten – ja turistienkin – suurta huvia on hyppiä sopivilta kielekkeiltä veteen. Esimerkiksi Ciutadellan lähellä olevalla, luonnonkauniilla Cala en Brutilla käykin kesäpäivisin jatkuva molske.
Kaksi hienoa kaupunkia
Ciutadellassa on ollut aikanaan karthagolaisten ja roomalaisten siirtokunnat, arabit tekivät siitä saaren pääkaupungin. Aragonin ja Katalonian kuningas
Jaume I valtasi saaren 1200-luvun lopulla. Englantilaisten vallattua Menorcan useiksi vuosikymmeniksi 1700-luvulla pääkaupungiksi tuli Mahón. Samalla vuosisadalla oli myös alle 10 vuoden ajanjakso, jolloin saari kuului Ranskalle. Kulttuurivaikutusta on tullut kovin monelta suunnalta.
1800-luvun alusta Espanjaan kuuluneen saaren matkailijavirrasta noin puolet tulee Englannista, monella englantilaisella on täällä kesäasunto. Erityisesti Mahónissa ja sen lähistöllä sijaitsevassa Es Castellin linnoituskaupungissa näkyy vieläkin englantilaisvaikutus. Koko Espanjaa ajatellen tämä saaren itäranta on se valtakunnan osa, jota aamuaurinko ensimmäisenä hyväilee.
Mahónia ja Ciutadellaa yhdistävä tie on saaren valtaväylä, jonka varrella on muutama suurempi asutuskeskus: Alaior, Es Mercadel ja Ferreries.
Mahónin ainoa keskiaikainen jäänne on Sant Rocin portti. Kaupungista kannattaa myös lähteä laivaretkelle ja tutustua ainutlaatuisen pitkään lahteen mereltä käsin.
Vanha pääkaupunki Ciutadella sijaitsee aivan saaren länsikärjessä. Se on 25.000 asukkaan kaupunki, jonka viehätysvoimaisin osa on katedraalin ympärille levittäytyvä vanhakaupunki ja kapean merenlahden pohjukassa oleva sataman ravintola-alue, jossa tunnelma elävän musiikin myötä muodostuu helposti hyvinkin intiimiksi. Jotkut ravintolat on rakennettu osittain luoliin ja onkaloihin.
Menorcan ehkä merkittävin nähtävyys ovat ikivanhat kivirakennelmat parin tuhannen vuoden takaa. Niitä on eri puolilla saarta, mutta niiden alkuperäinen käyttötarkoitus on osin jäänyt epäselväksi. Yksi tällainen La Naveta des Tudons – jota tiettävästi on käytetty hautapaikkana – on lähellä Ciutadellaa.
Espanjan sisällissodassa – toisin kuin isosisko Mallorca – Menorca julistautui tasavaltalaiseksi, ja jäi viimeiseksi Francon vastaiseksi ”leiriksi” ennen diktatuuria.
Sandaaleja ja hummereita
Menorca on tunnettu nahkatuotteistaan, vöistä ja kengistä. Pienellä saarella valmistetaan peräti 1,4 kenkäparia vuodessa. Varsinkin naisten abarca-nahkasandaalit, joiden pohja on tehty autonrenkaasta ja päällinen nahasta, on suosittu ostos.
Erilaiset merenelävät lyövät leimansa täkäläiseen ruokapöytään, kuuluisimpana Menorcan hummeri. Myös paikallisia juustoja, erityisesti Queso de Mahónia, sobrasada-makkaroita ja patéita kannattaa kokeilla. Saarelta lähtee kävijöiden mukaan myös runsaasti ensaimada-kierreleivonnaisia. Alueen viinintuotanto on eri syistä aikojen saatossa katkeillut, mutta viimeisten vuosikymmenten aikana se on taas saatu elpymään. Menorcan tunnetuin alkoholituote on kuitenkin gini, jonka tuotantoon ja suosioon lienee vaikuttanut brittien läsnäolo.
Saarelaisten suurin juhla ajoittuu meidän juhannukseemme; se on nimeltään Fiesta de Sant Joan.
Abarca-nahkasandaalit, joiden pohja on tehty autonrenkaasta ja päällinen nahasta, on suosittu ostos Menorcalta kotiin tuotavaksi.
10